Home » Ystäväni alkoholiSingle post

Ystäväni alkoholi

Uni on väistänyt viime aikoina kipuja turhan usein. Pimeän talon hengittäessä rauhallisesti ympärilläni, Nukkumatin paluuta odotellessani, lueskelen yleensä rock-tähtien elämäkertoja. Yhteinen nimittäjä noissa haamukirjoittajille sanelluissa muisteloissa ovat tietenkin päihteet, kuten. alkoholi. Vaikka Slash, Keith Richards ovat ensisijaisesti loistavia kitaristeja siinä missä Anthony Kiedis ja Ozzy Osbourne ylivoimaisia rock-keulakuvia, kaikki tunnetaan taiteensa lisäksi lukuisista päihderiippuvuuksistaan. Unohtamatta suurimpia idoleitani Bon Scottia tai Motörheadin Lemmyä.

En ole säveltänyt ensimmäistäkään laulua enkä irrottanut kahta sointua enempää kitarasta, mutta jotain yhteistä minulla heidän kanssaan on. Kuningas Alkoholi.

Korkki auki narskahti ensi kerran 14-vuotiaana kotibileissä. Pari pulloa jääkylmää Hartwallin lonkeroa sinkosi kotibileissä kirkasotsaisen finninaaman kiertoradalle, jossa painovoima oli enää kuriositeetti. Olo oli iloinen ja riehakas, pompin sängyllä kasarimusiikin tahtiin ja muutuin hetkessä varautuneesta perhepojasta sulavaksi seuramieheksi.

Pian viikonloppukännääminen oli säännöllisesti kuvioissa. Uudet kaverini olivat Marlin “Hölmöilevä” Omenaviini ja Liebfraumilch. Kaljan lipittäminen ei jostain syystä minulle koskaan toiminut. Siitä tuli vain hölmö, passiivisen pöhnä. Ei energiaa tehdä juttuja joihin ei selvinpäin koennut pystyvänsä.

Lukioon mentäessä tutustuttiin kirkkaisiin. Penkkaripäivänä luokka pukeutui puliukoiksi. Oli ainoastaan luontevaa varata kaksi pulloa Dry Vodkaa. Ensimmäinen nirskahti auki aamuyhdeksältä.

Lavastettu kuva. Pillillä ei juo kuin amatöörit.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä menojalka vipatti jo niin lujaa että baarissa käytiin kolmesti viikossa. Muistan vieläkin isävainaani pettyneen ilmeen jouduin opiskelupaikkakunnalle muuttaessani pyytämään rahaa. Kesätyötienestit ja lakkiaislahjarahat oli käytetty kaikki.

Opiskeluvuodet olivat hallitun kosteita. Luokalla oli skarpisti bilettävää porukkaa, joten ruuvasin bileruuvia vähän pienemmälle. En halunnut erottua joukosta (Jouko oli aina skarppi jätkä). Silloinen tyttöystäväni muisteli luokkakokoksessa minun olleen “aikamoinen happo”. Juominen pysyi kuitenkin tuolloin hallinnassa ja hommat luistivat.

Well, if I have one, I’ll have thirteen
Naw, there ain’t no in-between
‘Cause the more I drink, the more I drink

Blake Shelton: The More I Drink

1990-luvulta muistikuvat jäivätkin sitten hieman hämäriksi. Asiaa ei suoranaisesti auttanut yöravintolassa työskentely. Raskas työ, raskaat huvit. Enimmäkseen hauskaa aikaa. Mitä nyt Vaimo 1.0 pakkasi kamansa kyllästyttyään katselemaan sulhastaan, joka oli aina joko baarissa töissä, baarissa dokaamassa tai kotona krapulassa. Fiksu nainen. Terveisiä hänelle, tiedä vaikka lukisi tätä.

Lyhyen raitistumisjakson aikana opettelin seurustelemaan ihmisten kanssa selvinpäin. Kamalan vaikeaa aluksi, mutta alkoi pikkuhiljaa sujua. Jossain kohtaa ajattelin “ottaa yhdet”. Tietäähän sen mitä siitä seuraa.

Muutama seuraava vuosi olikin sitten sellaista rallia, että K-18 ei riitä ikärajaksi.

Ja kun pidellen päätäni
vierestä näätäni
herään, mietin mitä taas tein
Ja kuinka monta aamua
odottaa mua samanlaisin haastein.

FMEJ: En Koskaan Mene Sänkyyn Ruman Naisen Kanssa

Vaikka uusi ihmissude hieman hillitsi käyttökertoja, alkoholi lujitti koko ajan otettaan. Pullo alkoi joi miehestä eikä mies pullosta. Niin arkeen kuin juhlaan tarvittiin kuitenkin grogia. Aina oli muka syy juoda.

Dokaamista seurasi krapulan jälkeen itsensä rangaistus- ja hyvittelyvaihe, jolloin kuntoilin ankarasti, puskin alkoholihikisenä ylitöitä ja osallistuin perhearkeen korostetun näyttävästi.

Juoppo oppii toimimaan arjessa, sekä humalassa että krapulassa. Puhe ei sönkötä eikä askel heitä, vaikka veressä olisikin huomattava määrä alkoholia. Sivullinen ei välttämättä edes tajua toisen olevan jurrissa. Läheiset kyllä tietävät mikä on pelin henki. Duunit olen kuitenkin aina hoitanut selvänä, se on kunnia-asia.

Nousen Viinamäkeä, kun silmät auki saan
Ja viinapirut saattelevat minut nukkumaan

Kotiteollisuus: Viinamäki

Mitä enemmän ikää tuli, sen enemmän alkoholia kroppa kesti. Sen sijaan henkisistä krapuloista alkoi tulla täysin sietämättömiä. Viikonlopun “rentoutumisesta” palautuminen kesti seuraavaan keskiviikkoon. Torstaina alkoi “suu napsaa” ja perjantaina töiden jälkeen sama ralli alkoi taas alusta.

Pakollinen stoppi tuli vuonna 2017. Ihmettelin, miksi päivällisellä nautittu viinipullo juoksutti oksentamaan. “Jumalauta, minähän olen alkoholin ammattilainen. Vain amatööri joka ei hallitse juomistaan, oksentaa! Tai juo pillillä!”

Syy oksenteluun selvisi sitten perjantaina 13. päivä lokakuuta 2017. “Käykääpä istumaan, sillä minulla on teille huonoja uutisia” on lause, jota et halua lääkärin suusta kuulla.

Hulluinta on, että syöpä ei johtunut juomisesta millään tavalla. Samaa on sanonut useampikin lääkäri. Tuskinpa heillä on mitään syytä valehdella.

Olin hakenut syytä lopettaa jo useamman vuoden, mutta en koskaan “pystynyt”. Vaimo 2.0 voi kertoa, kuinka monta kertaa on saanut kuulla kirkasotsaisia lupauksia “että nyt riitti alkoholi”. Eipä riittänyt. Nyt vaan oli pakko. Syövän ollessa päällä ei ehtinyt ajatellakaan kupittelua. Syövän jälkeen ei olisi voinut vaikka olisikin tehnyt mieli (ei tehnyt).

Moni harrastukseensa vakavasti suhtautuva juoppo kehittää haimatulehduksen ennemmin tai myöhemmin. Sen jälkeen juomista “menestyksellä” dokaamista jatkavia ei ole elossa montaa. Jere Karalahden lisäksi.

Minun tapauksessa haimasta on pätkäisty puolet pois. Voisin ehkä juoda kerran tai kaksi, mutta en löisi euroakaan vetoa kolmannen kerran puolesta. Maksakin on solumyrkkyjen jäljiltä raidallinen, sappirakko poistettu ja vatsalaukustakin meni siivu.

Tässä ei ole syy, miksi pistin korkin kiinni pysyvästi Syöpäperjantain jälkeen.

Hauskaakin oli, muistaakseni. Aluksi. Kuitenkin minkä tahansa päihteen käyttö, juominen on elämää pikavipillä. Törsäät nautintoa hakiessasi jotain mitä et voi vielä ansainnut. Maksat laskun kovien korkojen kera elämänhallinnan menetyksenä.

En ole tehnyt laskenut, paljonko rahaa on mennyt kurkusta alas. Aika paljon. Kuitenkin se on “vain rahaa”.

Pahempia ovat läheisille aiheutettu paha olo ja itselle aiheuttu vahinko. Turhat riidat. Avioero. Hukattu potentiaali. Krapulaan tuhlatut hikiset tunnit ja päivät.

Wasting away again in Margaritaville
Searching for my lost shaker of salt
Some people claim that there’s a woman to blame
Now I think, hell it could be my fault

Jimmy Buffet: Margaritaville

En allekirjoita täysin näkemystä alkoholismista “sairautena”, koska termi sisältää “vapaudut vankilasta”-kortin. Ajatuksen, että alkoholisti ei olisi täysin vastuussa teoistaan.

Tiedän omakohtaisesti, miten vaikea alkoholista on pyristellä irti. Suvustani tunnetaan useita alkoholin suurkuluttajia. Muutama setämies on juonut itsensä hengiltä. Oma isä kuoli tapaturmassa, jossa alkoholi oli osallisena. Geneettinen alttius alkoholin liikakäyttöön on omien havaintojeni mukaan kiistamaton tosiasia. Ainakin tässä sukulinjassa.

Moni juoppo raitistuu vasta tultuaan uskoon. Oma tieni oli toisenlainen. En kokenut uskonnollista herätystä. Vakava sairaus pakotti kuitenkin pysähtymään ja katsomaan peliin.

Sanoinkin syöpäkontrollissa lääkärille, että tässä tilanteessa dokaamisen jatkaminen olisi aikamoinen “haista-v#ttu”-ele minusta huolehtineille terveydenhuollon ammattilaisille. Hän ei ollut täysin eri mieltä.

Kiitän joka ilta korkeampaa voimaa siitä, että olen saanut elää jälleen yhden päivän täyttä elämää. Ilman että on tarvinnut hävetä kännimokailuja. Kirota baariin ja taksiin tuhlattuja rahoja. Sepitellä hätävalheita. Selitellä lapselleen miksi isi ei jaksa leikkiä legoilla kun “isi on vähän väsynyt” tai miksi “isi haisee seminaarille”. Katsella koko maailmaan harmaan hunnun läpi kun raahustaa krapulapäivästä toiseen betonikengät jalassaan.

Ensin alkoholi yritti viedä miehen. Sitten Syöpä kiilasi apajille. Lopputuloksena kumpikin sai pitkän nenän.

Elämä voitti.

Viimeisestä paukusta on kulunut (kukapa näitä laskee):

Loppuun muutama laulu vanhasta ystävästä:



Submit a comment

*Your email address will not be published. Required fields are marked with a dot.